Raskasta on huomata, että monille väittelyyn mieltyneille voittaminen, loistaminen ja oikeassa oleminen on tärkeämpää kuin itse väittelyn aihe. Tällainen halujaan seuraava ihminen asettaa usein itsensä tilanteeseen, jossa hän syyllistyy suuriin synteihin tajuamattaan. Toisten ihmisten, niin tavallisten muslimien kuin oppineiden ja pyhimysten solvaaminen on väittelyintoilijoiden yleisimpiä syntejä. Myös vastapuolen argumenttien vääristely, mielivaltaiset lainaukset ja suoranaiset valheet ovat järkyttävän yleisiä. Mikään näistä tavoista ei sovi uskovalle.

Monet ihmiset ovat vihansa sokaisemia eivätkä halua keskustella. Monet ei-islamilaiset keskustelupalstat ovat muuttuneet vihakirjoitusalustoiksi, jonne tämänpuoleisen helvetin eli vihan tulella käristyvät pikkuporsaat ulostavat sulattamansa hengettömän ja näköalattoman maailmankuvan lopputuotteita, kärsivien sielujensa valitusta ja syytöksiä, joille kelpaa melkein tahansa kohteeksi.

Miten voimme parantaa tilannetta? Hallitkaamme vihamme ja kanavoikaamme se rakentavaksi toiminnaksi sen sijaan, että syyttelisimme toinen toisiamme. Rehellisestä keskustelusta emme saa tinkiä. Olemme todella heikoilla jäillä, jos hyväksymme valehtelun omien mielipiteidemme läpisaamiseksi ja eri tavoin ajattevien mustamaalaamiseksi. Jumala kiroaa valehtelijat. Kirous tarkoittaa Jumalan armon ulkopuolelle joutumista. Minä en tahdo sitä kenellekään.

Älä sure, jos et tule puhtaaksi vedellä.

Älä sure, jos Koraani takertuu suuhusi.

Älä sure, jos kukaan ei puhu sinulle.

Älä sure, jos ihmiset sinut unohtavat.

Jumala riittää meille; miten erinomainen luotettu Hän onkaan.

“Ystäväni, ota elämästäsi kaikki irti

Monta kuollutta tuli heidän luokseen ja sai elämän

Ei kukaan heistä pety, ei kukaan

jos tulee luokseen vilpittömänä”

Älkäämme haaskatko tätä elämää puhumalla pahaa toisistamme. Älkäämme haaskatko tätä elämää väittämällä, että on kiellettyä sanoa “Tuhat siunausta ja rauhan tervehdystä sinulle, perheellesi ja kumppaneillesi oi paras Jumalan luoduista!”

Islam on helppoa, sillä Jumala ei vaadi keneltäkään sellaista, mihin tämä ei pysty. Ibliis on se, joka yrittää tehdä asioista vaikeampia kuin ne ovat. Hyvät käytöstavat ja terve järki ovat kumma kyllä vaikeampia toteuttaa kuin viisi päivittäistä rukousta. Viimeisellä tuomiolla sydänten teot ovat ruumiin tekoja painavampia. Jokainen, joka uskoo, pääsee paratiisiin, vaikka hän joutuisi menemään sinne helvetin kautta.

Se, joka on päättäväinen, kävelee; se, joka rakastaa, lentää. Rakkaus on matkamme polttoaine. Varmistakaamme, että se ei lopu kesken. Maailmankaikkeuden ylpeys, luoduista ylhäisin mestarimme Muhammed sanoi: “Kukaan teistä ei usko, ennen kuin minä olen hänelle rakkaampi kuin hän itse, hänen lapsensa, vanhempansa ja kaikki ihmiset.”

Oi Muhammed, sinä olet valo silmieni

Älä minusta päästä irti katkeamaton köyteni

Katsetta silmistäsi synteihinsä hukkunut toivoo

Vapahdusta maailmasta sinuun rakastunut toivoo

En ole oppinut, joten en yritä esittää sellaista. Uskon tawassulin sallittuvuuteen. Tarkoitukseni on valottaa tämän mielipiteen takana olevaa logiikkaa sen sijaan, että kopioisin tänne suuren joukon haditheja, sillä tätä asiaa tutkiavat ihmiset voivat etsiä kyseiset hadithit helposti.

“Jumala anna minulle anteeksi profeettasi Muhammedin tähden.”

Lyhyesti sanoen pyyntörukous on osoitettu Jumalalle, eikä jonkun henkilön asemaan vetoaminen tarkoita, että kyseistä henkilöä palvottaisiin. Tässä tilanteessa ei ole myöskään väliä onko kyseinen henkilö elävä tai kuollut, sillä pyyntörukousta ei edes osoiteta hänelle.

“Auta minua Jumalan lähettiläs.”

Toisessa esimerkissä on kyse avun pyytämisestä Profeetalta. Koraani todistaa marttyyrien olevan elossa haudoissaan. Lukuisat hadithit todistavat myös profeettojen olevan elossa. He pystyvät kuitenkin rukoilemaan puolestamme. Jos pidämme sallittuna sitä, että pyydämme elävää henkilöä rukoilemaan puolestamme, on järkevää, että pidämme sallittuna myös avun ja esirukouksen pyytämistä kuolleelta. Sekä elävät että kuolleet ovat Jumalan luomia; Jumala luo niin elävien kuin kuolleittenkin teot. Me emme usko, että kuolleet tai elävätkään voisivat toimia itsenäisesti Jumalan tahdosta, tiedosta ja voimasta riippumatta.

Se, joka ymmärtää tämän voi pyytää apua profeetoilta ja pyhimyksiltä, vaikka heitä pidettäisiin arkitodellisuuden mukaan kuolleina. Jos pyydän apua Jumalan lähettiläältä, en palvo häntä. Jos putoaisin mereen ja pyytäisin apua rannalla olevilta, palvoisinko heitä?

Tawassulissa ei ole kysymys siitä, että palvoisimme muuta kuin Jumalaa. Palvommeko hurskasta muslimia, kun pyydämme häntä rukoilemaan puolestamme? Mestarimme Muhammed on paras luoduista. Hän rukoili ja rukoilee kaikkien muslimien puolesta tälläkin hetkellä. “Profeetat ovat elossa haudoissaan ja rukoilevat” kuten hän itse sanoi. Argumenttini on se, että meillä ei ole mitään syytä pitää tawassulia shirkinä, koska jos näin olisi, meidän pitäisi pitää rukouksen pyytämistä myös elävältä shirkinä. Tawassul profeettojen ja pyhimysten kautta ei ole pakollista; se on vain yksi tapa tehdä duaa.

Syyt ja seuraukset ovat Jumalan luomistyötä. Syömme ja juomme, vaikka ruoka ja juoma eivät itsessään pidä meitä hengissä. Duan pyytäminen itseään paremmalta muslimilta on järkevää, koska uskomme Jumalan todennäköisemmin vastaavan tällaisen muslimin rukoukseen. Profeettaamme parempaa muslimia ei olekaan.