Islam ja logiikka

Islamin historiassa uskonoppineet ovat suhtautuneet logiikkaan vaihtelevasti. Filosofista kysylemistä ja spekulointia pidetään pahana, sillä se aiheuttaa turhia epäilyksiä uskossa varsinkin silloin kun kyselijä ei itse hallitse logiikkaa hyvin. Logiikka itsessään on hyvästä, ja järjenkäyttö kuuluu ihmisluontoon. Koraani on täynnään loogisia argumentteja. Koraani käsittelee myös islamin vihollisten epäargumentteja.

 

Islamin ensimmäisten vuosisatojen aikana osa muslimeista opiskeli kreikkalaista filosofiaa ja nosti sen esittämät ajatusmallit islamin lähteiden eli Koraanin, sunnan, analogisen päättelyn ja konsensuksen yläpuolelle kieltäen lukuisia islamin perusopetuksia. Heille suurimmaksi ongelmaksi nousivat Jumalan attribuutit, jotka nämä filosofoituneet kielsivät peläten niiden kyseenalaistavan Jumalan ykseyden.

 

Toisaalta osa muslimeista hylkäsi järjenkäytön kokonaan Jumalan attribuuttien todistamisessa, mikä johti Koraanin ja hadithien kirjaimelliseen tulkintaan. Kirjaimellinen tulkinta on usein järjenvastainen ja literalistien islam onkin usein kyseenalaista, sillä he väittivät Jumalan olevan paikassa ja suunnassa ja sekä Jumalalla olevan ruumiinosia, mikä on vääräuskoisuutta konsensuksen mukaan. Koraanissa Jumala sanoo: “Mikään ei ole Hänen kaltaisensa, vaikka Hän on näkevä ja kuuleva” Loogisesti meidän on kiellettävä Jumalalta kaikki luotuihin viittaavat käsitteet kuten aika, paikka, tila, rajallisuus, verrattavuus, ruumis ja ruumiinosat. Kyse ei ole Koraanin jakeiden kieltämisestä vaan loogisesti mahdottomien tulkintojen kieltämisestä.

 

 

Järki on uskomme edellytys, ja islamin opetukset ovat jokaisen normaaliälyisen ymmärrettävissä. Mielisairasta tai vajaaälyistä ei pidetä islamissa vastuussa teoistaan. Usko Jumalaan on painava asia. Antropomorfistien on sanottu olevan vääräuskoisia, sillä he eivät palvo Jumalaa vaan halujensa ja mielikuvituksensa rakentamaa epäjumalaa. En tahdo kenenkään uskovan, että Jumalalla olisi ruumis; onhan ajatus täysin naurettava ja järjetön.

 

Imaami al-Tahawi sanoo uskonopinkirjassaan kohta 38: 

 

“Ja Hän on rajojen, raajojen, ruumiinosien ja instrumenttien yläpuolella. Kuusi suuntaa eivätkä sisällä Häntä kuten ne sisältävät luodut.” 

 

Tämä on paras todistus varhaisten muslimien uskosta. Sunnioppineet ovat hyväksyneet uskonopin todisteiksi vain mutawaatirhaditheja, sillä niiden aitoutta ei voi kiistää ja koska ne edustavat Jumalan lähettilään suurelle yleisölle opettamaa uskonoppia, kun taas yksittäiset hadithit useimmiten liittyvät johonkin erityiseen tilanteeseen. 

 

Varoitus on siis aiheellinen. Ne, jotka uskovat Jumalalla olevan ruumiinosia ovat vääräuskoisia konsensuksen mukaan ja heitä odottaa ikuinen rangaistus helvetintulessa. He eivät eroa juurikaan hinduista ja muista epäjumalankuvienpalvojista, vaikka he väittävätkin seuraavansa Profeettaa.

 

Kaikki asiat voi jakaa välttämättömiin, mahdottomiin ja mahdollisiin. Jumala on välttämätön eli Hänen on oltava koska Hän on Jumala. Mahdotonta on se, että Jumala jakaisi mitään attribuuttia minkään kanssa. 

 

Jumala on ajaton (qadiim), joten paikka ei voi olla ajaton, koska muuten se jakaisi ajattomuuden (qidäm) attribuutin Jumala kanssa, mikä on mahdotonta. Paikka ei voi myöskään olla luotu, sillä muutenhan Jumala tarvitsisi jotain luomaansa, mikä on mahdotonta eli Jumala ei voi olla paikassa. 

 

Jumala ei ole myöskään missään suunnassa, sillä suunta paikan tavoin edellyttää vertailukelpoisuutta. Esimerkiksi maapallon toisella puolella olevan ylhäällä on meidän näkökulmastamme alhaalla. Jos kaksi metrinkin päässä toisistaan olevaa henkilöä osoittaa suoraan ylöspäin, he osoittavat eri pisteisiin. 

 

Kuitenkaan jokaisen muslimin velvollisuus ei ole osata islamin opin loogisia todisteita, joskin niiden tunteminen on hyödyllistä vääräuskoisten ja harhaoppisten kanssa väitellessä. Jumalan lähettiläs hyväksyi ihmisten islamiinkääntymisen kyselemättä heiltä loogisia todisteita. Kohtuullista on se, että seuraamme hänen sunnaansa.